maanantai 5. kesäkuuta 2017

Olen koukussa urheiluun


"On niitä päiviä kun tyynyillä vuorattu sohva ja lämmin peitto päälle kuulostaisi niin houkuttelevalta ajatukselta. Näinä päivinä pitää vaan vetasta treenikamat päälle, ponnari tiukasti päähän ja musat korville.
Tehdyn treenin jälkeen olo onkin sitten jo paljon energisempi. Sellainen että miettii " Meinasinko todella skipata tämän treenin". Ja sinne sohvalle voi hypätä sitten treenin jälkeen voittajana!

On kuitenkin myös niitä päiviä, kun tavoista poiketen olet joutunut torkuttamaan jo 3 kertaa. Tekisi mieli vetää tyyny pään päälle koko päiväksi ja vaan nukkua. Sitten omatunto alkaa kolkuttelemaan että väsyttääköhän tässä nyt oikeasti. Takareisissä ja alaselässä kiristää, venyttelytkin on tainnu jäädä venyttelemättä.
Treeni on kuitenkin tehtävä sillä niin mä maanantaina päätin. "Parasta" on että tälläisen väsymyksen keskellä se ei riitä että yhtenä päivänä käy väsyneenä treenaamassa vaan siitä tulee helposti kierre.
Treeni ei kulje, joten huomenna on mentävä uudestaan tekemään täysillä koska tänään en ollut parhaimmillani.

Mulla käy usein niin että ensin treenaan sopivasti. Siitä johtuen olosta tulee voittamaton, tyytyväinen.

Sitten alan ahnehtia koska kulkevan treenin jälkeen fiilis on oikeasti aika mieletön. Päätänkin tehdä jotain pientä lisää. Juosta rappuja, tehdä loppu circuitin, tehdä aktiivisia palautuksia joka treenissä, käydä aamulenkillä jne. Sitten kun tuosta on tullut "normi", niin siinä on pysyttävä. Tapahtui muussa arjessa mitä tahansa. Tämä suorittaminen taas johtaa huonoihin uniin, huonoon omaantuntoon, huonoon oloon itsestä ja pettymykseen omaan tekemiseen.
Enää ne perustreenitkään eivät kulje ja tuntuu ettei tunnu vaikka tuntuu. Töissä ajatus ei kulje ja kavereita nähdessä en ole 100% läsnä.
Sitten kaikesta edellämainitusta alkaa soimaamaan itseä ja tadaa epäonnistumisien pyörre on valmis.

Ajatus "eiköhän lähetä treenaamaan sillä siellä on hyvä purkaa pahaa oloa". Toimii lähes poikkeuksetta, mutta nyt on aika vähän jarruttaa. Mä täytän huomenna 22, joten on se jo aikakin oppia kuuntelemaan itseäni. "

Näin kirjoitin toissapäivänä. Ja tänään pistin sitten toteutukseen.
Minulla on nimittäin melkein koko viikko vapaata töistä, sillä lähden pääsykokeisiin joissa meneekin lähes koko viikko. Päätin että tämä viikko voi olla niin sanotusti kevyempi viikko treenien suhteen. Treenaan jos siltä tuntuu mutta en pakota itteä salille tai lenkkipolulle, jotta voin sitten loistaa energisyydellä testeissä!
Aloitin kyllä maanantaini aamusalilla, mutta en mennyt sinne 7.00 mitä aluksi suunnittelin vaan vasta 9.00. En tehnyt koko kropan hiit treeniä vaan treenasin yläkroppaa, selkäpainotteisesti tiukat 40 min.
Treenin jälkeen söin ison aamupuuron, jota olin laiminlyönyt nyt parina aamuna, joten tällä hetkellä vielä mennään ainakin hyvillä valinnoilla ! Tästä on hyvä jatkaa maanantaita!


Haastan itseni ja myös sinut kuuntelemaan niitä omia fiiliksiä ja menemään intuition perässä! 
Hyvää viikon alkua ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti