torstai 29. lokakuuta 2015

Helppo ja nopea aamupala,välipala,iltapala .. itseasiassa pala kuin pala !


En kutsuisi näitä banaanipannukakuiksi (ennemminkin banaanikokkeli), sillä ulkonäkö ei vastaa yhtään niitä hienoja luomuksia, joita suurinosa osaa loihtia. Noh minä en..
Maku on kuitenkin aivan ehdottomasti kohdillaan, joten älkää antako läjän joka sinertää viedä teidän ruokahaluanne minnekkään. Näitä nimittäin kannattaa kokeilla!

Ainekset ovat niinkin yksinkertaiset kuin 2 kananmunan valkuiaista, ½ banaani, mustikoita 
+ päälle ½banaani, viinirypäleitä + ihan mitä ikinä tekee mieli!

-Soseuta valkuaiset ja banaani.
-Heitä pannulle ja ripottele mustikoita päälle.
-Käännä tai kääntele, riippuen siitä kuinka lettu suostuu pyörähtämään.
Tässäkin lajissa harjoitus tekee mestarin. Ja kääntöä voisi edesauttaa kookosöljy pannulla ja joidenkin jauheiden tai hiutaleiden lisääminen soseen sekaan, mutta itse halusin pitää nää mahdollisimman simppeleinä. 
Voit myös vaihtoehtoisesti paistaa soseen uunissa esim. muffinssivuoissa, jolloin ulkonäkö voi olla hieman nätimpi. Eli uuni 200C, n.10 min. Itse koin, ettei ulkonäöllä niin väliä kuhan maku toimii. toimi! 

Vola! Valmista. Ja aikaa meni lähinnä pannun lämpenemisen verran eli ei ole mikään kolmen tunnin gourme jota haudutettaisiin. Tää on vieläpä semi terveellinen tietty riippuen siitä mitkä suklaa,nutella,hillo, kermavaahto setit heittää päälle. Mutta esim. marjojen ja hedelmien,miksei jopa vihanneksien kanssa nautittuna oikein hyvä ja terveellinen annos!

Mitkä on teidän lemppari aineet banaanipannareita tehdessä? Ja millä lisukkeilla? :)

torstai 15. lokakuuta 2015

What would you do


Kävelin yksi päivä rautatieaseman metrosta ulos, nousin liukuportaat ylös ja edessäni oli paljon ihmisiä. Kuitenkin kolme heistä pisti erilailla silmään kuin muut..Miksi? no koska heillä oli päällään ainostaan alusvaatteet ja kroppa täyteen kirjoitettuna sanoja. Heidän luonaan oli satunnainen ohikulkija ja heitä taas ympäröi kamerat.
"Apua olenko joutunut jonkun sarjan kuvaustilanteesee" ja hipsin nopeasti aukiolta pois. En kuitenkaan häippässyt tyystin, vaan menin seuraamaan tilannetta ylätasanteelle. Rohkenin sitten kysymään eräältä herrashenkilöltä, että mikä juttu siinä oikein oli meneillään. Hän sitten kertoi että kaikki jotka ovat rasismia vastaan saavat käydä pyyhkimässä jonkin haukkuma sanan alla olevien ihmisten kehosta pois.
No arvaten saattaa, niin en minä siinä kauaa miettinyt vaan painelin takaisin alakertaan,otin meikinpuhdistusliinan ja pyyhin sanan pois!
En tiedä miksi, mutta sanaa pyyhkiessä minulle tuli kauhean haikea olo, tai sellainen noh haikea.. En kuitenkaan alkanut siinä kyynelehtimään mutta jotenkin säikähdin sitä fiilistä mikä siinä tilanteessa tuli sillä se tuli aivan puskista enkä oikein tiedä mistä.
Eihän mun pitäisi kokea pahaa oloa, enkä tiedä saisinkokaan, sillä hehän ovat ne jotka joutuvat kärsimään. Mutta ehkä osa pahaa oloa oli se että oikeasti Suomessakin on vielä todella paljon ahdasmielisiä ihmisiä, jotka eivät käsitä, että erilaisuus on kauneutta, eikä mitään ihmisryhmiä tulisi yleistää.
Mun mielestä on aivan mielettömän hienoa, että tollaisia "tempauksia" järjestetään, sillä ehkä noin ihmiset huomaisivat oikeasti että rasismi on väärin! Ei kenenkään kuuluis kokea eikä levittää sitä, ei sukupuolen, ihonvärin tai oman kantansa vuoksi ! Ja vaikka aluksi sanoinkin, että moni vain käveli ohitse, niin onnekseni huomasin myös sen, että moni myös jäi pyyhkimään sanan pois.
Mitä sä olisit kyseisessä tilanteessa tehnyt, kävellyt ohitse, niin kuin mitään ei olisikaan vai käynyt pyyhkimässä sanan pois?





Kuvat ovat viime lauantaina otettuja, kun oltiin muutaman kaverin kanssa Linnanmäen valokarnevaaleissa pyörähtämässä

maanantai 12. lokakuuta 2015

Tie parempaan treeniin part 3; Ota iisimmin!

Treenaan 7 päivää putkeen, viikosta toiseen, välillä saatan ilmoittautua venyttely tunnille tai kehonhuoltoon, mutta en missään nimessä jätä salitreeniä tai jumppaa välistä. Näin jatkuu viikosta toiseen, välillä tuntuu, että väsyttää mutta silloinkin on helppo syyttää esimerkiksi kouluhommia, huonoja unia tai omaa laiskuutta.
Voisiko olla, että kroppa onkin oikeasti väsynyt. Välillä ajattelen, että väsymys on heikkoutta ja että olisin laiska. Tämä taas johtaa siihen, että raahaudun salille vaikka kontaten, toinen silmä puoliksi kiinni ja ajatukset jossain aivan muualla kuin tekemisissäni. Vaihdan treenivaatteet päälle, täytän juomapullon ja eikun alkulämmittelyn kautta treenin pariin!
Alkulämmittelyn jälkeen tuleekin olo että okei en mä oikeasti ollut niin väsynyt vaan energiaa riittää vaikka ja mihin.

Nyt sitä fiilistä ei kuitenkaan tullut.

Yleensä saan kyllä fiiliksen nostatettua erilaisilla ajatuksilla, alkulämmittelyllä, fiilistelyllä ja milloin mitenkin. Joskus siihen menee hetki, joskus se tulee ilman etsimisiä, mutta sunnuntaina juoksumatolla lämmittelystä, bodypumpin kautta intervall cyclingiin sitä hyvää fiilistä ei ollut. Mikä neuvoksi...

Lepopäivä, ehkä jopa lepoviikko voisi olla paikallaan. Vai pitäisikö vaan jatkaa ja jatkaa ja lopettaa vasta kun paikat oikeasti pettää tai väsymyksen takia en jaksaisikaan keskittyä esim. kyykkyyn ja hajottaisinkin selkäni tai polveni jossain aivan perusliikkeessä. (viimeinen oli sarkasmilla, jos sitä ei huomaa)
Cycling ohjaaja sen tänää sanoi. " Jotta voit kehittyä, niin täytyy levätä"
Okei tota on toitotettu joka tuutista ulos ja kyllähän sen kaikki tietää mutta itse en aikaisemmin ole tavallaan ymmärtänyt tai ainakaan sisäistänyt viestiä, kun vasta nyt.
Kehitys tapahtuu siis levossa. Kun treenaat kovaa, otetaan esimerkiksi tunnin interval spinning. Tunti jossa mennään maksimisykkeille enemmän kuin yhden kerran, välillä tuntuu että apua selviänkö mä tästä, ou nou ja taas mennään.

Kovan suorituksen jälkeen sun kropassa tapahtuu sellainen ns. "romahdustila", kunto romahtaa hetkellisesti, mutta levossa se sun kuntokäyrä nousee sieltä ja ens kerralla kun menet taas maksimialueelle niin tunnin jälkeen tapahtuu taas romahdus,mutta kun lepäät niin kehityt entisestään.
Noh kuten jo voitte arvata, mitäs tapahtuukaa kun viet itsesi äärirajoille päivästä toiseen, ei lepoa, vaan verta hikeä ja kyyneliä. Kroppasi ei kerkeä kehittymään missään välissä vaan kunto voi jopa heiketä, sillä romahdustila romahduksen jälkeen vie sut vaan pohjaa kohti.

Puhuin äsken jopa lepoviikosta. Lepoviikko ei ole viikko jossa syödään miten sattuu ja maataan sohvalla. Lepoviikko on kevennetty viikko normaaliin verrattuna. Esim. Bodypump tunnilla teetkin vähän kevyemmillä painoilla, interval cyclingin sijaan teetkin pitkän kävely/hölkkä lenkin. Paljon venyttelyjä ja suhteellisen matalasykkeisiä treenejä, ei mitään repimistä.
Kun lepoviikko on selätetty, niin voin vain kuvitella kuinkan paljon sitä intoa ja virtaa ja energiaa onkin sitten päästä treenaamaan kovaa!!

Näiden pohdintojen jälkeen tulin tulokseen, että perun paikkani maanantain interval cycling tunnilta. Tunnilta, jota olen nyt hehkuttanut jo kahdessa eri postauksessa, tunnin jossa saan mehut kyllä itsestäni irti. Päätös oli vaikea, vaikeinta oli ehkä myöntää itselleen että en oikeasti tänään jaksa. Ennen kuin painoin peruutus nappulaa mieleeni hiipi fiilis, että josko en olisikaan enään niin väsynyt. Nousin sängystä ja jalat ilmoittivat olevansa vetelät, vaikka olin nukkunut 8 h yö unet. No siinä sitten pienen omantunnontuska kolkuttelun päätteeksi painoin peruutusta ja päätin, että tänään ei mennä maksimisykkeille, vaan tänään teenkin ylävartalo treenin kuntosalin puolella ja joku toinen onnekas saa lähteä testaamaan rajojaan pyörän selkään.

Tunti on maanantaina vielä ensi viikollakin ja sitä seuraavalla, joten ei mun pyöräilyt tähän lopu. Haluan kuitenkin ottaa itsestäni kaiken irti kun sinne suuntaan ja tänään ei ole minun vuoroni, ehkä ensi viikolla.
Tehtyäni päätöksen treenin muutoksesta oli jotenkin helpottava. En oikein osaa selittää miten, mutta tuli sellainen fiilis että ei vitsit mä saan mennä tekemään treenin salille, vaikka eihän minua kukaan sinne spinniinkään pakota, mutta silti tuo oli se fiilis joka tuli. Ja jo tällä pienellä päivän aikataulu muutoksella sain sen energian saliin ja motivaation kohotettua jota juurikin tavoittelin oli ehkä parasta tässä !

Joten muista säkin, että aina ei tarvitse vetää hampaat irvessä. Aina ei tarvitse mennä maksimaaliseen treeniin, välillä on okei ottaa ne kevyemmät painot tai keskittyä kehonhuoltoon. Saatat jopa yllättyä tuloksista lepoajan saatossa.Joskus voi olla, että jopa sinä urheiluhullu aka himoliikkuja saatat tarvita sitä hiukan kevennettyä viikkoa, eikä se ole väärin! Ei missään nimessä, eikä sitä kannata pelätä, sillä päiviä tulee eikä lihas katoa aivan hetkessä. Tärkeintä on vain muistaa, että levättyäsi kaiva lenkkarit takaisin esiin ja jatka siihen mihin ennen taukoa jäit.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Helsinki Showdown 2015

A M A Z I N G
...on se sana jolla eilistä päivää kuvailisin. Aloitin lauantai aamuni ensin siivoamalla 7 neliön kopperoni, jonka jälkeen kirjoitin sivun verran unianalyysiä. Sitten olikin jo aika rientää aamun bodypumppiin ja ai kauhistus kun oli etureidet jumissa torstain tempaus, etukyykky, valakyykky pt treeneistä. Mulla on kyllä ollut ikävä tälläistä todellista kunnon lihaskipua! Joten sitä sain mitä tilasin. Ja selvisin kunnialla aamujumpasta.



Takaisin eiliseen päivään. Saatiin Veeran kanssa liput Showdown Expoille, jossa oli Crossfit kisat! Ja siis WAU! Aivan uskomattomia urheilijoita tapahtuma täynnä. En voi edes kuvitella kuinka paljon verta,hikeä ja kyyneliä nuo urheilijat ovat vuodattaneet kuntonsa eteen. Siis esimerkiksi yhdellä kierroksella ( anteeksi mulla ei vielä ole crossfit sanasto hallussa, joten en edes yritä laittaa kierroksien virallista nimeä koska väärinhän se menis...) kilpailijoiden tuli tehdä 50 roikunta vatsaa, jossa varpaat koskettavat ylhäällä tankoa.
Vertauksen vuoksi aloimme miettimään, että montakos sitä itsellä meni koulun kuntotesteissä noin kuukausi sitten.. hikisesti kaksi.
Eli siis hatun nostot, iso huokaus ja tsempit päälle! Sillä heiltä ne näytti sujuvan oikein mallikkaasti ja kuitenkin vatsoja ennen oli liikkeitä, jotka vaativat core lihaksia.


Kaikein kaikkiaan tapahtuma oli aivan uskomattoman hieno kokemus ! Ja crossfit intoni nousi jälleen uudelle levelille. Vielä joskus minäkin uskaltaudun on ramp kurssille!
Jotenkin se tunnelma, kun kilpailijat tsemppaavat toisiaan, antavat kaikkensa. Heillä on tukijoukot mukana, eikä ketään tuomita suorituksen perusteella. Ollaan iloisia kun toiset onnistuu, mutta silti ei treenata mitenkään pilvilinnoissa vaan täydellä teholla, oikeasti niin että tuntuu! Musta se on aivan mahtavaa! ja siksi haluaisin myös itse joskus harrastaa crossfitia. Yhteisöllisyys, se on jotenkin niin silmiinpistävän ihanaa tuossa lajissa.



ahaha..pakko kertoa loppuun vielä sunnuntai päivän kevennys.
Lipuissamme luki, että tapahtuma paikka on Jäähalli, Lähdimme puoli kahden aikaan asunnolta rautieasemalle päin. Otimme junan Pasilaan, josta meille neuvottiinkin tie Hartwall areenalle. Paikan pälle päästyämme kysyimme pihalla apuja siihen mistä pääsisimme sisälle, sillä ulkona ei ollut minkäänlaisia viittoja tai mainoksia tapahtumasta. Vastaukseksi saimme " Ei täällä mitään crossfit repimisiä mahdu tänään olemaan koska Elastinen esiintyy tänään, tein tapahtuma taitaa olla messukeskuksessa".
Vähän ihmetytti että onko noinkin iso tapahtuma siirretty messukeskukseen ilman ilmoittamista.. No eipä oltu.. pienen netti surffailun päätteeksi tulimme tulokseen, että sitähän oltiin väärällä jäähallilla, joten juna takaisin keskustaan ja ratikalla Töölöön jossa oikea halli oli.
Lopulta siis löysimme turvallisesti perille, mutta 20 minuutin kävely matkaan saimme kulutettua melkein kaksi tuntia junalla,ratikalla ja kävellen. Onneksi kuitenkin loppu hyvin kaikki hyvin ja kerkesimme katsomaan kisojakin :)